Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyisin ja vastaisin.
Nyt olen tehnyt kenttätutkimusta paikan päällä.
Tienasin ahkeralla olollani ja muuten vaan yhden lisäviikon Helsingissä. Täällä on:
- cycling-tunti kuntosalilla, jossa on vähemmän silmänruokaa kuin saattaisi luulla
- jopa vähän lunta ja pakkasta
- edullisia plasmatelevisioita
- kalasatama, fiskhamnen
- tyhjä tunnelin anttila
- juuri niinkuin ennenkin ja sittenkin on eri vuosi
- mies, joka syö räkäänsä
- toimistoja
- aamukahveja ja päiväkahveja
- viisitoista kertaa satatuhatta sauvakävelijää
- miesten vaatekauppoja
- juuri eri tavalla kuin ennen
- japanilainen, joka varastelee suuria kuppeja kuppiloista
- erinomaisia elokuvaliikkeitä, joiden takaosissa on pervoja
- epäsuomimaisia suomi-juttuja, kuten jääkarhu-postikortteja
- kontakteja
- kolikkoja
- urheilutoimittajia, jotka pitävät enemmän telepromptereista kuin live-haastatteluista urheilijoiden kera
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, sinisiset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Ja lumiukot ovat myös valkoisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Erinomaisia elokuvaliikkeitä, joiden takaosissa on pervoja" mahtavasti ilmaistu! Oot aika mainio. Miten menee muuten? Oletko liukastellut rannikkokaupunkien liukkailla kaduilla?
Hyvin menee. Ei pahemmin mono lipsu. Koulu alkoi taas Tallinnassa ja kurssitus näyttää mukavalta. Eipä kummempia siis.
Lähetä kommentti