Me suuntasimme kohti hiljaista nurkkausta. Siellä oli seitsemän miestä ja kaksi naista, yhteenlaskuissa meidät mukaan lukien. Pidin tunnelmasta, se oli hämyinen ja jokseenkin kiihkeä. Machot olivat tiessään ja naisilla hieman liian kireät ja lyhyet vaatteet. Tilasimme kaksi tummaa olutta, tšekkiläistä, vähintä mitä voin tarjota.
Olin hetken aikaa sanaton kuultuani kysymyksen: ”Miksi miehet ovat niin kolkkoja?”
Sopersin jotain demokraattista mikä ei luonnollisestikaan kelvannut edes jään rikkomiseen. Tässä ammuttiin heti kovilla. Latasin takaisin kimuranteinta verbaliikkaa, mitä kärkäs kieleni suinkin korisi ja kas, huomasimme olevamme suossa kaulaamme myöten kumpikin.
Siemailimme tuopit. Minä olin jo luppolimoissa kun kesken oli toisilla. Joimme sittenkin verkkaisesti ja valomerkin tultua vetkuilimme loppuun saakka. Viimeisenä kiitimme ja moimoiasimme. Kysymys miehistä jäi avoimeksi kuin ovi takanamme.
tiistaina, heinäkuuta 25, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti