KUMU, sä saat niin turpaan

Vanhakaupunki Tallinnassa on uskomaton. Talot ovat syntyneet tarpeen kasvaessa ja ne on ympäröity lonkeroisilla kaduilla. Kirjavat pastellisävyt siisteiksi rapatuissa seinissä, suloista epäsymmetriaa. Seinien uumenissa kohvik ja alkoholipood, enemmän turisteja kuin hinnoissa numeroita. Olen liikuttunut noista paikallisuuksista ja kaupungin uhmakkaasta nousukkuudesta. Pidän naisten pilviä hipovista nenistä ja eestin kielen aaltoilevasta nuotista.
Kaikki on hyvin, kunnes käteni tarttuu art this week–lentolehtiseen. Modernin taiteen museo KUMU on kansainvälisiä standardeja uhmaten auki myös maanantaisin. Kävelemme sitä kohti ja kysymme tietä jokaiselta vastaantulijalta. Karttani mukaan museo on tässä. Kävelemme vielä neljä kilometriä ehkä pohjoiseen, ja saavumme puistoon, joka tuo mieleen 1600-luvun Ranskan. Se on täynnä vehreyttä ja vailla ihmisiä. Varjoissa lymyilee neuvostomummoja, niillä on viiva suun paikalla ja pistävä, ryppyinen katse.
Tajuttoman suuri opaste kertoo, tässä olet.
Kuin Odysseus, koemme voitonriemua. Juhlistamme maailman navigaatiota ja auringon aakkosia mansikka- ja suklaajäätelöpalloilla. Paitsi että mansikka on loppu. Paitsi että meille ei myydä palloja vaan cocktailia. Keskustelu myyntitiskillä menee lopussa näin:
”How many balls should I take?”
”Twenty.”
Kikatusta kolmen kloonatun vaaleaverikön keskuudessa.
”Isn’t that a bit too much? I take two, please.”
Ja saan kaksi etäisesti suklaanmakuista cocktailia. En edes erityisemmin pidä suklaajäätelöstä.
Pakonomaisen ahnaasti imen nuo iljetykset ja häivyn saniteettitiloihin. Siellä on pimeää ja saippua on loppu. Ruikin pitkin reunoja, enkä ole koskaan syönyt tuollaisia ennen taidenäyttelyä. Kapuan Pekka Jonkun suunnitteleman museon kiasmarampille, silmämunat naulittuna ylhäisiin näyttelytilohin ja kaiteeseen nojaillut täti huikkaa: ”Olemme suljettu.”
Ei siis symboliikkaa eikä 1990-luvun virolaistaidetta, ei tällä erää. Julistan museon pannaan takapiruystäväni minulle ilkkuessa ja häivyn pihisten, jalkapohjat askeltamisesta yhä tulessa, kohti etäistä lähtöruutua.