Oi autuutta

Tänään on voittajien päivä. Olin täysin turtunut imuroituani kaksi päivää pääni sisään filosofiaa. Klassikkovalintani Platonin "Pidot" (Symposium) osoittautui olevan kertomus rakkaudesta, homorakkaudesta, ja sen tunnustuksesta Sokratesta kohtaan. Paljastus tapahtuu toisen päivän viinihuurussa ja aamuyön varhaisina tunteina. Ja tätä kiitetään ja pohditaan jo toista tuhatta vuotta!
Toinen tenttivalintani on poliittisen johtamistaidon aapinen eli Niccolo Machiavellin "Ruhtinas" (The Prince). Siinä ei juopotella, mutta jätetään moraali noin muuten omaan arvoonsa. Taitava hallitsija omaa ketun oveluuden ja leijonan voimat. Tarkoitus pyhittää keinot ja siinä sivussa päät lentelevät.
Tankkasin kyseisiä teoksia niin syventyynenä perimmäisiin kysymyksiin, että unohdin että on jo huhtikuun loppu. Machiavelli loppui ihan yllättäen, tein lounaan. Platon loppui ja tein iltaruoan. Siinä vaiheessa olin jo niin sekaisin, että päätin että minun oli pakko saada jäätelöä. Kävelin lähikauppaan miettien rakkaudentunnustuksia ja kylmän raakalaismaista johtamispolitiikkaa.
Sitten törmäsin sattumoisin Heleniin, Oskariin ja toiseen Heleniin. Siinä he makoilivat piknik-peitteellä ja surffailivat tietokoneillaan keskellä puistoa. Aurinko ei enää paistanut kyseiseen kohtaan.
Sitten osuivat paikalle Janis ja Elina. Lähdimme ostamaan karkkia ja seurasin heitä kuuluisaan opiskelijakommuuniin Tatari-kadulle. Puhuimme filosofiasta ja dokumentinteosta. Siinä sivussa hörpimme "maailman huonointa" teetä ja näin sieluni silmin Janiksen ja Elinan muuttamassa ympäri maailmaa tehden elokuvia. Mukanaan ainostaan patja ja kaksi tietokonetta.
Mikä suuri nautinto olikaan lämmin sunnuntai-ilta ja uusi löydetty katu Tallinnassa! Vedin syvään henkeä ja sieraimiini leijui grillin tuoksu. Joku kevätlintukin lurautti. Voi elämän karut kävyt, kohta kaikki on jo purkissa.