Suomalainen kaamoksessa

Kaamos on vetänyt pihan mustaan vaippaansa. Ikkunasta näen vain häilyvän heijastukseni. Kuin mukavuudenhaluinen kissa olen miehittäytynyt sisälle. Hoen Jussille: lähdetään lenkille.
Jussi on väsynyt.
Mistä suomalaiset ammentavat voimiansa loskan keskellä?
Kahvi on Suomessa ylihinnoiteltua, mutta silti sitä juodaan maailman eniten.
Päivänvalolamput, kännyköiden herätyskellot ja internet-kommuunien kesäkuvat tuntuvat kannatelevan.
Kello kuuden bussissa, iltaisin ja aamuisin, suomalaisista tulee yhtä hytisevää kylkikylkeen ahdettua sardiinia. Muulloin pitää jättää vähintään metri joka suuntaan, suomalaisen reviiri.
Katsekontakteja vältellään ja hiuksia pöyhytetään kaikesta heijastavasta peilaten.
Suomalainen itsetunto on aivan oma lukunsa.
Muilta haetaan vahvistusta, taituruutta vähätellään ja kehuja ei oteta ulkoisesti vastaan.
Mutta tähän kaikkeen on syynsä.
Ei Suomessa ole oliiviöljyä, viinitarhoja tai villisikoja. Niukkuus on asettanut ehtonsa ja niillä mennään. Sitä on turistin vaikea tajuta.
-Tää nyt vaan on tämmönen... Me nyt vaan vähän...
On se koomista. Kai sen ymmärtää, kun käy hetken jossain toisaalla.