Kaksi väsynyttä vierasta makaa sängylläni. Turkulaiset ovat olleet kylässä keskiviikosta lähtien. Asetin setin ehtoja.
-koulua on paljon
-ette voi saada avaimia
-joudutte toisinaan olemaan pitkään ulkona
-aikani on rajallinen
He lupasivat olla varastamatta pöytähopeitani ja olla lukematta päiväkirjaani. Ja niin otin heidät vastaan. Mukana tuli joukko toisia turkulaisia animaattoreita ja aika ajoin törmäillemikin heihin kaduilla.
Sitten tuli vastaan hetki, jolloin ymmärsin etten voi pitää vieraita liian tiukassa ketjussa. Annoin heille vapauden pitää hauskaa Tallinnassa. Siinä ohella opiskelin itse täysimittaisesti.
Näin viimeisenä päivänä, lähtöpäivänä, huomaan että vuorokausirytmimme ovat asettuneet lähes päinvastaisiksi.
Menen nukkumaan iltayhdeltätoista. He tulevat majaani aamuseitsämältä. He nukkuvat päiväneljään. Minä tulen pitkän kuvauspäivän jälkeen neljältä kotiin.
Tämä jos mikä tuo vaihtelua päiviin.
Olen virkistynyt ja musiikkivideokuvaukset ovat kulkeneet kohti loppua hienosti. Odotan jo leikkausvaihetta, jolloin paloista tulee yhtenäinen kuva ja ääni.
Kauan eläköön turkulaiset! Kauan eläköön video!
sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Edellinen "työ" näytteesi leikkaamisesta sai huumaavat abllodit perjantai-iltana
faga
Mietinkin miten se on mennyt läpi.
Hyvä että meni.
Rakas veljeni, minulla on sinua ikävä!
Olen kipeä, taas. Kuulostan Marge Simponilta, jolla tatti otsassa. Mitä sinulle kuuluu?
Hooh.
Mäkin jo odotan joulua ja jälleennäkemistä ja yhdessäloikoilua.
Jusu lähti tänään kohti Ranskaa ja mä otan huomenna ekat asiakkaat vastaaan. Tästä se työ taas alkaa. Koulujuttuja on paljon, mutta kyllä sekin vyyhti purkaantuu ennen joulua. Voimia margelle.
Lähetä kommentti