Yhteenveto

-Sul on aina se sama Opanholmen-joku-juttu siellä. Mikset sä voi kirjoittaa jotain uutta? kysyi sisko.
-Kirjoitanhan mä koko ajan, mumisen suunpielestä, vaikka tiedänkin vastauksen olevan valetta.
Koulu alkaa viikon päästä. Täytyy istua taas luennoilla. Ajatus on hmmm, mmm, outo. Olen erkaantunut. Syytän liian pitkää lomaa. Uskomaton lause. En voi kirjoittaa mitään tuollaista. Syytän liian pitkiä tehtävien suorituksia. Ruohonleikkuutta, television piuhoittamista, remontteja (leikki eli lavastus- ja oikeaa-), lenkkeilyä, sähiseviä hanhia hölkkälenkillä, vadelman tuoksua ja perhesiteitä.
Niin juuri! Siinähän sitä on suoritettavaa.
Tosin kaikki tuo on ollut pelkästään hauskaa puuhaa.
Olo on vähintäänkin rentoutunut. Kunto on kasvanut, taas vale, ja olen jopa vähän päivettynyt.
Kai siihen ajatukseen, siihen koulun penkkiin, taas tottuu.
Yksinkertaista: kynä käteen ja lehtiö pöydälle.
Jah küll. Siitäs saat luettavaa sisko. Ja minä taas arjen rutiinit.